Yhteenhiileenpuhaltajat

Jenni Pitkon mukaan arkkitehtuurin osastolla kaikki tunteet ovat sallittuja.

Kemiläinen Jenni Pitko ei tarvinnut lukiossa opinnonohjausta, sillä hän tiesi, että hänestä tulee arkkitehti.

– Pidin ajatuksesta, että teen jotain konkreettista työnäni. Halusin myös, että työni näkyy käytännössä ja että sillä on käyttäjiä.

Koska Jennillä ei edes ollut muita alavaihtoehtoja, oli melkoinen järkytys, kun ovet arkkitehtuurin koulutusohjelmaan eivät avautuneet ensiyrittämällä. Välivuotenaan hän opiskeli matematiikka Oulun yliopistossa ja kuvallista viestintää Kemi-Tornion ammattiopistossa.

Jälkikäteen ajateltuna Jenni on iloinen siitä, että joutui tekemään itsenäisesti paljon töitä päästäkseen haluamaansa opiskelupaikkaan. Arkkitehtuurin osastolle hakeville Jenni suosittelee lyhyttä valmennuskurssia, sillä suurin osa sisälle päässeistä opiskelijoista käy sellaisen.

Loistava yhteisöllisyys

Jennistä parasta opiskeluissa on ollut itsensä löytäminen ja sen mukana varmistus siitä, että oma uravalinta on oikea.

Opiskelija kehuu myös arkkitehtiosaston yhteisöllisyyttä loistavaksi: raskaaltakin tuntuvat opintojaksot ja -kokonaisuudet eivät tuota ongelmaa.

– Kun teimme kandidaatintyötä, saatoimme vuosikurssin kesken purkaa itkuisiakin tuntemuksia ja olimme toistemme tukena, Jenni kertoo.

Tällä hetkellä Jenni kokeekin, että tärkeintä hänelle on nimenomaan opiskelu – sopivassa suhteessa tasapainoisen arjen kanssa.

– Opiskelu on välillä niin mukavaa ja mukaansa tempaavaa, että täytyy oikein muistuttaa itselleen, että välillä pitäisi tehdä muutakin, Jenni naurahtaa.

Jenni on nykyään myös arkkitehtikillan hallituksen puheenjohtaja. Heti alusta asti hän halusi mukaan kiltatoimintaan mutta arasteli. Onneksi häntä tultiin pyytämään bile- ja kulttuurivastaavaksi. Sittemmin kiltatoiminta on ollut iso osa arkea.

Monipuolisissa tehtävissä

Tulevaisuuden ihannetyöpaikkaa Jenni kuvailee seuraavasti:

– Toivon, että saisin tehdä mieleisiäni töitä enkä vain ajautuisi jonnekin. Toivon siis, että osaan tehdä hyviä valintoja.

Jenni on jo työskennellyt oman alansa hommissa ja viihtynyt hyvin: kesä 2010 kului kotikaupungissa Kemissä kaupungin arkkitehtisuunnittelussa.

– Pienehkössä kaupungissa suunnittelijoilla on suurempi vastuu kuin suuressa toimistossa tai kaupungissa. Olen saanut tehdä harvinaisen monipuolisia tehtäviä. Olen iloinen, että minuun on luotettu niin paljon ja annettu vastuuta.